Aina ei jaksa

Vuosi 2010 jäi palstaeläjän blogissa vaatimattomaksi. Joskus pitää pitää ehkä olla välivuosi, tai kesän helle vei puhdin pois. Hietainen kasvimaa ei kestä tuollaista kesää kuin 2010. Kasteluista ei ollut mitään hyötyä, ellei sitten varmistanut marjapensaiden säilymistä.
Kerran viikossa kun ehti kastelemaan, ei se riittänyt, vaan piti siinäkin valita kasvitt joiden haluaa pysyvän hengissä. Luultavasti kesästä 2011 voi tulla samanlainen:(

Maissilapset

Tavoite, että joka vuosi kokeilisin jotain uutta, kysyy myös kärsivällisyyttä. Portulakan piti olla vuoden uutuus, mutta sorruin Billnäsin tarhan tarjontaan ja hankin maissipellon. Siis 12 taimea maissia, ja sain sen jopa mahdutettua aarille (neliöön). Vähintään yhtä jännittävää kuin viime vuoden uutuuskokeilu latva-artisokka? Vaan se elokuva on jättänyt lähtemättömän jäljen, en pysty ajattelemaan maissipeltoa ilman karmivaa tunnelmaa, ja siihen ei latva-artisokka yllä.

Krooninen myöhästelijä

Minkä sille voi, että kuuluu kroonisten myöhästelijöien joukkoon. Kun kasvimaan penkat on saatu muokattua ja kitkettyä jää ihailemaan tehtyä työtä niin, että kylvöt melkein unohtuu.

Sain kuitenkin perunat maahan, sateen roiskiessa selkää. Ja melkin kaikkiin penkkoihin on jotain siemeniäkin saatu roiskittua. Toiset kahteen kertaan, kun alkuperäinen kylvökartta katosi.
Oravien sukua? Kun unohtaa mitä mihinkin tuli laitettua.

Yön lämpötilat uhkaa vielä säätiedotuksen mukaan 0-rajaa, uskoisinko? Maassa on jo pavut, mangoldit, portulakat sekä kylvetyt kurkut/kesäkurpitsat tms. ETTE SITTEN PALELLU!

Varasuunnitelmana on ostaa lisää taimia...

SPUTNIK!

Tämän vuoden uusi kokeilu(lajike?) kuvassa. Toi heti alusta alkaen palstalle lisää pölyttäjiä, vai pitäisikö sanoa savuttajia. Löysin ainakin seuraa, vaikka talkoiden hyöty jäi vaatimattomaksi. Taustalla rehottaa lipstikka.

Tässä taas ollaan, alku tuntui ensimmäistä kertaa raskaalta, kunnes olin saanut syksyn roskat siivottua ja löysin ensimmäiset elonmerkit, villirukola oli selvinnyt ennätyskylmästä talvesta, samoin persilja. Myyränkäytäviä ei ollut kovin paljoa (eivät olleet syöneet raparperin juurakoita) ja lahjaksi saadut 4 pionia, jotka tuli heitettyä jonnekin mullan alle synkkänä syyspäivänä toista vuotta sitten, ovat kaikki tukevasti elossa. Tämä näky ei houkuttele, ei sitten yhtään!

Latva-artisokka, koko tarina

Kesän 2009 uusi kasvi palstalla oli latva-artisokka, varsinainen kaunotar. Alkajaisiksi tarvitaan hyvä ystävä, joka hankki siemenet (kiitos M!).

Siirto kasvimaalle kesäkuun alussa. Kuvan jänisaita toimi, kumma kyllä.

Taimet tuli istutettua aika tiheään, sillä jokainen lähti kasvuun. Itse olin kovin tyytyväinen näihin leikkikehiin. Artisokan harmaanvihreä värisävy on kaunis. Välistä pilkottaa parsakaali, joka innokkaasti kasvatti lehtiä, vaan ei yhtään parsankukintoa.

Elo-syyskuun vaihteessa oli satoa jo korjattu ja maisteltu voisulan kanssa, ensimmäistä kertaa latva-artisokkaa ilman purkinavaajaa. Maku oli selkeästi saman tyylinen kuin maa-artisokalla. Ne höytylät sisältä kannattaa sitten poistaa tarkkaan, tarkertuu kurkkuun pahemmin kuin rapola.

Kaikki nuput eivät kasvaneet isoiksi, mutta en raaskinut yhtään niistä latvoa pois. Komea kasvi herätti huomiota ohikulkijoissa, useampaan kertaan sain esitellä äidin ylpeydellä. Jos ensimmäinen artisokkakesä ei ollut pelkkää aloittelijan tuuria, voin lämpimästi suositella!

Kaikkia nuppuja ei sitten ehditty syömään. Pöytäkoristeeksi jäänyt artisokankukka päätti esitellä herkän violetit terälehtensä lokakuun puolessa välissä.Lopuksi lyhyt oppimäärä latva-artisokasta:

-Suomessa kasvatetaan yksivuotisena, ei kestä talvea

-siemeniä myy mm. hyötykasviyhdistys

-esikasvatus aloitetaan helmi-maaliskuun vaihteessa, 1 cm syvyyteen (tämä aloitusajankohta on ongelmallinen, siis heti kun joulukoristeet on saatu pakattua)

-siirretään suurempiin ruukkuihin kun lehdet alkavat kasvaa, hyvin lannoitettuun multaan. Taimista kasvoi yllättävän napakoita.

-istutus maahan kesäkuun alussa, juurien vahingoittuminen hidastaa kasvuun lähtöä. Suositeltu etäisyys 60 cm x 100 cm. Pieneen kasvipalstaa riittäisi 1-3 tainta, laitoin 6 kpl (1m x 2m penkkiin)

-aurinkoiseen paikkaan, ravinteikkaaseen ja vettäläpäisevään multaan, huolehdi kastelusta ja lannoituksesta kasvukauden ajan

-sadonkorjuu kun kukkanuput ovat suuria ja turvonneita, ennen kuin kukkalehtien päät alkavat ruskettua, elokuusta alkaen, leikkaa vartta mukaan 10-15 cm

-pääverso ensin, tarvittaessa karsi liikoja sivunuppuja

-nauti voisulan tai bearnaise-kastikkeen tai sitruuna-voikastikken kera. Poista "karvat" sisältä, keitä suolavedessä 30-60 min.

-Rapujuhliin vaihtoehdoksi vegetaareille

Herukoiden aikaan 2 -cassislikööri

Miten helppoa se on: 1:1:1:
mustaherukoita:sokeria:vodkaa, esim. 500g kutakin.
Suureen ja tiiviiseen lasipurkkiin sullotaan kaikki (hanki 2l purkki). Muutamana päivänä käännellään tai hölskytellään purkkia niin, että sokeri liukenee. Sitten unohdetaan kaapin perälle muutamaksi kuukaudeksi. Joulua ennen otetaan esiin (jos muistettiin mihin piilotettiin), siivilöidään marjaroinat pois ja pullotetaan uudestaan, vaikka joululahjoiksi.
Mikä aromi!
Oma traditio on uuden vuoden juhlien Kir Royal: Likööriä lasin pohjaan ja shampanjaa päälle, suhteet maun mukaan.
Voi tehdä myös pakastetuista marjoista, mutta kesän maku jää hieman vajaammaksi.

Ei tämä tähän lopu!

Syksy oli siinä määrin vilkasta aikaa, etten huomannut tätä palstaa päivittää, mutta kuvia ja uutisia tulee kesän kokemuksista. Kekriä vietettiin ja kesän satoa on purnukoissa, pulloissa ja pakkasessa. Kuvan kurpitsat on kesäkurpitsoja, jotain pyöreää lajiketta, joiden taimet sain ystävältä. Olivat niin satoisia, että joitain ylikasvaneita jäi parvekkeelle halloweenin tarpeisiin. Joku raja on siinäkin, kuinka paljon kesäkurpitsaa yksi perhe voi syödä. Ehkä joudun tarkistamaan reseptien ideaani. Kaiken maailman piirakoita kun löytyy netistä pilvin pimein, olin ajatellut keskittyä juomapuoleen -mutta poikkeamia voisi tehdä sarjassa "mistä näitä ... tulee". Siis tuleville kesille kesäkurpitsavinkki: lettuja! Lettutaikinaan maun mukaan sopivasti kesäkurpitsaraastetta.

Linkkivinkki kekrin ja halloweenin viettoon: http://www.finlit.fi/juhlat/kekri/

Kesäpäivän viilennys, mintut

Minttujen hyötykäyttöä kun kuumuus vaivaa. Repussa kulkee kepeästi mukana limet, jäämurska, sooda ja rommi, puutarhurin taukojuoma on valmis. Tarkemmat ohjeet resepteissä.

Herukoiden aikaan 1

Juhlajuoma herukoille

• ½ pulloa shampanjaa


• ½ dl sokeria


• 1 dl vettä


• 200-250g valkoherukoita
  


• koristeluun pakastettuja marjoja, herukoita, karviaisia...

Sekoita liemi sokerista ja vedestä. Yhdistä sokeriliemi, valkoherukat ja 3dl shampanjaa, sekoita sauvasekoittimella, siivilöi, tarkista makeus ja pakasta.
Ennen tarjoilua raavi pakastettua granitea haarukalla lasin pohjalle, shampanja- tai cocktaillasi. Koristele jäisillä marjoilla ja kaada shampanjat päälle!

Valitan, ei ole tullut kuvattua, korjataan asia myöhemmin

Takaisin aarille!

Tauko johtui pääasiallisesti lomasta, ei laiskuudesta. Heinäkuussa olin tutustumassa Kreikan flooraan, ja aari oli heitteillä, mutta kuulin, että sateita oli ollut. Ei siis heitteilä, vaan Jumalan huomassa. Kuka se sitten on, on toinen kysymys. Naapuri oli antanut tomaateille vettä, kiitos hänelle. Kuvia palstalta tulee lähipäivinä.

Mutta satoa on tullut! Mahtavaa, ilmaista (?) ruokaa.
Kesäkurpitsaa, kurkkua, pinaattia ja vielä vähän rukolaa. Perunat lakoontui jälleen, rutto ilmeisesti, mutta karjalan perunat jyrää edelleen.

Alkukesän ensimmäiset kukkijat

Kevätvuohenjuuri / Doronicum orientale / Gemsrot

Verikurjenpolvi / Geranium sanguineum / Blodnäva

Toukokuun lopulla kukki ensimmäisenä kevätvuohenjuuri ja kuukautta myöhemmin sama puska oikealla, kun verikurjenpolvi valtasi näyttämön (25.6.). Keltaista vuohenjuurta siedän, koska se kukkii ennen kuin mikään oikeastaan kasvaa. Saako näin rumasti kukista puhua?

Haasteellista on saada jotain kukkimaan koko ajan, talonpihan kukkapenkki on vielä kovin työn alla, täytyy kaapaista sinne vuohenjuurta.

kurjenmiekka, maatiais- / Iris aphylla / ---

Majesteettinen, eikö totta. Harmi, että kukinta-aika on niin lyhyt. Oli myöhässä tämäkin, kukinta oli parhaimmillaan 10.6. Juurakko kasvaa ja pitäisi jakaa. Ilmeisesti vahingossa jäänyt myyriltä huomaamatta? Vai olisiko syynä myrkyllisyys, hmmmm..... Saksankurjenmiekasta muutin lajikkeen maatiaískurjenmiekaksi (I.aphylla), tarkkasilmäisen lukijan mukaan. Juurakko oli palstalla, kun sen sain, mistä näitä kaikkia tietäis ja erottais?

Tarhatyräkki / Euphorbia cyparissias / Vårtörel

(kuusityräkki?)

Tämäkin jostain nurkasta ilmestyy, vihertävän keltainen väri viehättää, vaikka en keltaisten kukkien ystävä olekaan. Pieni määrä keltaista kyllä menettelee, ei kaikki voi olla pinkkiä ja sinistä.

Yllättävän moni kasvi on myrkyllinen, kuten tämäkin. En olisi aaria arvannut niin vaaralliseksi paikaksi.

vko 23, kylmää ja pimeää

Kesäkuun alku. Kaikki kasvaa hitaasti ja kituu, kun kesän alku on ollut jälleen kovin kylmä. Harsot ei riitä kaikkialle.Pensaspapu, Purple Teepee, sinnittelee.

Kesäkurpitsat ja kurkut taas lekottelee tunnelin lämmössä rucola seuranaan. Kirpat ei syö rukolaan reikiä muovin tai harson alla, ja ne hyppijät on tuskin hengissä näillä keleillä.

Tomaatti ei voi hyvin, liian aikaisin avomaalle! Lehdet muuttuvat valkoisiksi, selvä paleltumavamma. Täytyy alkaa suunnitella kasvihuoneen tapaista ensi vuodeksi.

Lajien laskenta?

Täytyy tehdä rinnalle toinen sivusto, johon voi laittaa kasvien laskennan, ei yhteen sivuun saa mahtumaan kaikkea. Tämä jatkukoon päiväkirjana.
Lajistosivulle tulee kuvia myös kasvun eri vaiheista:
miten tunnistaisin Sormustinkukan tai Paratiisililjan alun? Ehkäpä myös rikkaruohot? Ja siitä päästään makuasioihin: voikukka voi olla salaattiaines ja päivänkakkara toivottu perenna, jätetään tarkempi luokittelu sikseen. Tarkemmin ajatellen, lähes kaikki mitä penkoista kitken, soveltuu syötäväksi. "Pihanperäsalaatti" syntyy samalla, luonnonvihannekset täydentää makuelämystä.
Vaikea päätös on nimien aakkostamisessa, suomalainen ensin vai tieteellinen? Tieteellistä nimeä puolustaa se, että saman sukuiset saadaan listattua peräkkäin. Että on elämä vaikeeta.

Voimakasvua

Varsinainen vuoden innokkain löytyi salkoruusun siemenistä. Tuskin olin saanut siemenet multaan, kun alle viikon (!) kuluttua tuli sirkkalehdet esiin, näistä saadaan ensi vuodeksi komeat kukat, Engel (juuri se kaupungin suunnittelija) suunnitteli puutarhaansa salkoruusu-kujaa, jospa yritän samaa. Kuva 24.6.09.
2-vuotisten kasvien ongelma on aloittelijalla kärsivällisyydessä, ja siinä ettei kitke niitä vahingossa ensimmäisenä vuonna pois.
Palstalla aloitellessa annoin kaikkien kukkien kukkia, ja jos ei kukkaa syntynyt, sai kasvi lähteä, mitäpä silloin vielä tiesin. Nyt olen alkanut tunnistaa jo aika hyvin kasvien alkuja, niin luulin: valkopeipin alku muistuttaa erehdyttävästi anisiisoa, ja siivousinnostuksessani olin hävittää Anisiison kokonaan. Miten niin pitäisi muistaa jokainen istutettu kukka, liikaa vaadittu!

Hermot menee, myyristä ja muista tuholaisista

Iisoppi sai tutustua jäniksiin. Syöty oli koko varsi, mutta onneksi se siitä selviää, sitkeä kasvi, täytyy muistaa suojata talveksi (mitenköhän). Jäniksiä tai rusakoita, tuskin kaneja. Rusakot juoksentelee pitkin palstoja ja metsiä. Olen nähnyt miten ne vaivatta loikkaa puolimetrisen palsta-aidan yli vauhdilla. Tillit on myös herkkua ja kaikki kaalit.

Tämä on sitten sen pirulaisen tekosia. Vesimyyrät rakentaa metroverkkojaan ristiin rastiin palstaa. Juuri istutetut kesäkurpitsat ja kurkut kun kastelin, vesi teki reiän pintamultaan ja syöksyi jonnekin. Tämän vuotinen perunamaa tuli myös myyrän käytävien päälle, tuskin välittävät vaikka ne yritin myllätä nurin. On kokeiltu "karkotussipulit, ne taisi olla erityisherkkua. Loukulle ne käy kusaisemassa, eikä välitä siitä sen enempää, pöllyttää mullat päälle ja syö syötit jumittuneesta rotanloukusta. Myrkkyä ei viitsi kylvää, kun haluaa olla luomuviljelijä (ainakin melkein). Loukulla sain kyllä yhden kiinni tänä vuonna, pitänee vain sinnikkäästi yrittää. Ja pliis, ei mitään eläinten oikeuksien mielenosoitusta tälle palstalle! Perhe tarvitsee lähiruokaa.

Raparperi maistuu myyrille myös. En voi kuin kateellisena katsoa naapureiden megaraparpereja, omat kaksi taimea syödään alapuolelta joka talvi, hyvä että pysyvät hengissä. Miksi juuri minun, kun on suurempia juurakoita kymmenen metrin päässä?

Punatähkä, josta oli kuva aiemmin, meni myös myyrän suuhun, pieni elonmerkki on olemassa, tai sekin voi osoittautua rikkaruohoksi. Entä ne Inkarvilleat, jotka juuri hankin? Inkarvillea talvehtii suotuisissa olosuhteissa, läpäisevässä maassa. Se kasvattaa pitkän porkkanamaisen juuren. Ja minkä eläimen herkkua se sitten on, arvaa kerran! Toivottavasti kukkisi edes tänä kesänä.

Toinen taimi on vielä istuttamatta, se pääsee pihan kukkapenkkiin. Palstan ja parvekkeen lisäksi on vielä nurmikolle raivattu kukkamaa, parin metrin levyinen, kerrostalon pihassa. Jos ei jaksa lähteä palstalle, voi mennä pihalle nyppimään. Kukkamaita on muutama muukin omassa pihassa, mutta ne on muilla jonkinmoisessa hoidossa. Yhden omin itselleni, kun oli niin surkeassa kunnossa. Sain penkan siistittyä vasta tällä viikolla, ja sieltä löytyi viimevuotinen anemone, kruunuvuokko, jo kukkia tekemässä. En arvannut, että amenonet voisi talvehtia?

Etanat enää puutuu! Ehkä sekin vitsaus vielä päästään kokemaan.

viikko 21, kylvöt

Aina niin arvaamatonta, milloin kannattaa, tai milloin ehtii kylvöhommiin. Tältä se näyttää nyt (tai siis pari viikkoa sitten). Siemenet on maassa: salaatit, tillit, rukolat (villi- ja salaatti-), violetit dragonporkkanat, punasipulit, lehtikorianterit, retiisit, mustat pavut, ja Fidzin pavut (luoja suokoon trooppisen ilmaston kesän!).

Avomaakurkut (lyhyet ja pitkät), kesäkurpitsat (keltaiset ja vihreät).

Tunnelma suurena kylvöviikonloppuna oli kuin Hitchcockin linnuista, naakat lensi hulluina ympäriinsä, ja oli aiheuttaa useammankin sydärin. Harsot loppuivat kesken, jos herneitä ei kasva, ne on kaivettu ylös, ehkä fasaanien toimesta (luvassa resepti fasaani-rintapaloille, kun se päästään kavereille ensin testaamaan). Ukkonen ja sade yllätti, kesäkukkien siemenet jäi vielä pusseihin.

Annalan taimitori

Kaupungin odotetuin puutarhafriikien tapahtuma. Päivä valkeni sateisena, ja sellaisena se jatkui. Itse jo heitin toivoni, kunnes ystäväni kysyi, mitä voisin sinulle tuoda kun olen sinne menossa? Äkkipikainen toivelistani alkoi paisua, "odota hetki, niin lähden mukaan". Sade oli tauonnut, siis matkaan. Listallani oli humala, siemenperunoita ja kreikan oreganoa.

Tässä tulos: ei löytynyt humalaa (vaikea taimettaa), kreikan oregano yrttikauppiaalta maistui mäkimeiramilta ja siemenperunoitakaan en nähnyt. Kaksi kassillista kamaa kuitenkin tuli kotiin:

Ananassalvia, mahtava hedelmäinen tuoksu,
kaksi tomaattia, edellisten saatujen lisäksi (
punahattu, Rudbeckia purpurea 'Alba', valkoinen, siis valkohattu?
kaksi Inkarvilleaa, joihin ihastuin perennakirjan kuvien perusteella!
kaksi salkoruusua, mustaa tietenkin, kun unohdin viime vuonna kylvää uusia
munakoiso, jos sittenkin tulisi lämmin kesä
persilja, onko edes maininnan arvoinen, niin tavis! mutta niin vaikea saada kasvamaan, ainakin näillä multasormilla ,
krassia, jos niistä omat kaprikset. Etsin reseptin kun siemet kypsyy.

Kuvassa lisäksi kauppatorilta löytämäni tumman lila pelargonia, toinen pelakuu, fuksianpunainen verbena ja ystävältä saatu tumma orvokki.

Mistä näitä minttuja oikein tulee?

Minttu / Mentha / Mynta

Omenaminttu, sillä nimellä pienen taimen rääpäleen sain, ja nyt sitä riittää. "Tavallista" minttua kasvaa myös pitkin ja poikin, mikä ihana tuoksu niistä leviää kosteassa kesäillassa. Paras torjuntakeino mintuille: MOJITO! Kun sen makuun pääsee ja jää koukkuun , ei minttuja voi kasvaa liikaa puutarhassa.

MOJITO:

kourallinen mintun lehtiä lasiin ja lusikallinen sokeria ja limen puolikas halkaistuna,

murskataan puunuijalla ,

jäämurskaa,

valkoista rommia, ja pidennykseksi soodavettä.

Lapsille maistuu myös:

rommin sijaan hiilihapotettua sitruunajuomaa,

oli koko perheen kesähitti!

Goottipuutarha

Jokin näissä viehättää. Varjojen ylistys kuten Tanizaki kirjoitti hämärän estetiikasta. Vai nuoruudessa luettu romattinen Dumas'in Musta tulpaaniko jäi mieleen kummittelemaan.

Mustia kasveja on vaikea löytää. Useimmiten täytyy tyytyä vain tummaan punertavaan väriin, tai ei niin tummaan edes, se saattaa olla pettymys. Siitä huolimatta goottinurkka on haave, joka muotoutuu hitaasti (tosi hitaasti).

Kuvakollaasissa on siemenkauppojen kuvalöytöjä, tarkempia tietoja täytyy laittaa myöhemmin. Teema jatkuu ja ehkä talven hämärissä teen kokonaan näille omistetun sivun. Kuvassa:

• Lathyrus / Hajuherne / Luktärta
• Delphinium / Ritarinkannus /Riddarsporre "funeral" /
• Rudbecia occidentalis "Green wizard" / mustapäivänhattu / Grön rudbeckia
• Centaurea cyanus / Ruiskukka /
• Dianthu barbatus
• Aguilegia vulgaris / Akileija / Akleja

Jotain olen onnistunut itse kasvattamaan, viime kesänä vihdoin kukki

Salkoruusu / Alcea rosea "nigra" / Stockros

ja toki goottivihanneksia, "Purple Dragon" porkkanaa.

Yksi viehätyksen ja kokeilujen aihe on "väärän väriset" kasvit. Punainen broccoli ei oikein kasvanut, jänikset söi senkin, mitä kylmä kesä kasvatti. Uuusi yritys tänä vuonna.

Parvekeella, n. 9 hyvinkäytettyä neliötä

Varsinainen työhuone keväisin. Ensin täyttyy nurkat multapurkeista, ja heti kun lämpötila nousee pakkasen yläpuolelle ne siirretään ulos. Nurkassa "kasvihuone", johon mahtuu yllättävän paljon ruukkuja. Näppärä peli, menee pieneen tilaan kasattuna, yleensä saan sen pois tieltä juhannukseen mennessä. Varsin kätevä se oli vanhassa kodissa, kun ei ollut parvekkeella lasituksia. Kylmän tullen sai koko höskän siirrettyä sisään turvaan.

Muistoja vanhan kodin parvekkeelta. Ruusupavut on mahtavia, mikä vehreys ja niistä saa myös ruokaa! Painted Ladyn pavuissa olen ollut omavarainen tästä lähtien ja on niitä riittänyt muillekin. Sen puna-valkoinen kukka viehättää minua, ehkä nimen takia, enemmän kuin täyspunainen lajike.

Vihertäväkukkainen tupakka on kestosuosikkini, illan hämärässä se loistaa, ja miten se jaksaa kukkia koko kesän! Sen kanssa sopii siniset värit. Lila kukka siinä sivussa, en tod. jaksa muistaa mikä se on, asteri? tunnistaisiko joku? Parvekelaatikoissa ajatuksena on ollut runsaus ja villi kukkapenkki, harmoniset matemaattiset kukkarivit ei ole mun juttu.

Ei niin edustava kuva, mutta tällaista se oli. Laatikoissa kasvoi tomaatit ja yrtit.

Seinustojen väliin sai pingotettua puurimaa. Varhain keväällä se toimi kasvihuoneena. Niittasin rimaan parvekkeen levyisen muovin ja siitä syntyi kasvihuone! Toinen rima oli tukemassa rakennetta ja myöhemmin tukena kasveille, kuten kuvassa.

Isän mukaan kasveja oli liian paljon, mutta voiko niitä olla koskaan liikaa, kesä on lyhyt?

Pinkki, roosa, fuksia, lila tai vaaleanpunainen

THINK PINK! Punatähkä / Liatris spicata /rosenstav

ja sitruunaperhonen. Ihana, lähes limen väri. Tuntomerkkeinä terävät siivenkulmat ja musta pieni piste.

Kaunopunahattu / Echinacea purpurea / röd rudbeckia

Kun nämä kunnolla kasvaa, voi alkaa tehdä omia echinaforce-uutteita, ja vilustumiset ei enää vaivaa. Kuvassa jokin mehiläinen?

Komeasilkkikukka / Clarkia unguiculata / clarkia



Lehtoakileija / Aquilegia vulgaris / akleja

Akileijat ovat palanneet. Alkujaan palstalla oli muutama akileija, mutta ne hävisivät. Kasveihin pesiytyi (perhosen?)toukkia, jotka söivät lehdet suihinsa. Ei auttanut toukkien nyppiminen. Nyt olen ne saanut takaisin ja kesä näyttää mitä värejä on taas tulossa.

!!! Akileija on myrkyllinen, eikä pidä siirtämisestä. Nyt sen vasta luin, kun viime viikolla siirsin yhden, joka kasvoi occidentumin juurella (siitä lisää myöh. kohdassa "mustaa").
Huomaa pinkki myös kynsilakassa. Puutarhurin kynsienaluset on aina mustat. Kesällä siis aina lakka päällä, tai ranskalainen manikyyri: päältä valkoinen alta musta.

Ukkolaukka / Allium hollandicum / kirgislök

Kevään yllättäjä, puski kukkansa läpi nauhuksen, juuri kun olin antanut jättiläiselle siirtotuomion. Hurmaavan värinen laukka katosi palstalta nauhuksen myötä, kyllä harmittaa. Hartiavoimin tein töitä kaivaakseni ruman nauhuksen pois, ja en saanut laukka pelastettua. Se ei myöskään ole levinnyt, mutta näitä täytyy saada lisää.

Loistosalvia / Salvia x sylvestris / Skogssalvia

Tämä on ruotsintuliainen, lajikenimi pitää vielä tarkistaa. Salviasta on tullut lempikasvini, niitä kun löytyy mausteista erilaisiin kukkasiin.

Pensaspapu / Phaseolus vulgaris / böna (Purple Teepee)
värin vuoksi, kukkien ja papujen!

Kuvia aiemmilta vuosilta

Kukka ja sen ylpeä kasvattaja

Auringonkukka / Helianthus / Solros

Lajike ei ole vielä selvillä, mutta siemenkodan läpimitta oli n. 30cm ja varren pituus kolmisen metriä, varsinainen maamerkki palsta-alueella. Siemenet jäi linnuille talviruuaksi. Kukka putkahti Lord Nelsonin siemenvalikoimasta, Isosta pussista riittää tällekin vuodelle vielä, mielenkiintoista nähdä mitä nyt syntyy. Alempana oleva "Teddy Bear" on samasta pussista.

Palstavalvoja on aina paikalla

Auringonkukka "Teddy bear"






Tarhakehäkukka / Calendula officinalis / Ringblomma

Ja näitä riittää, jopa harmiksi asti :D
Ei tarvitse kylvää kuin kerran, niin kehäkukkia putkahtelee aina uudellen, nyt uskallan jopa kitkeä niitä jo vääristä paikoista. Siemenet voi kerätä kuivumaan jo ennen kuin ne varisevat ympäriinsä.
Terälehtiä voi käyttää tuoreina sellaisenaan ruokiin, salaatteihin ja juomiin. Kuivattuina ne antavat väriä vaikkapa paellaan, mmmm...herkkua. Samaa aromia ei kyllä tule kuin saframista. Vaikka muuten haluan pitää kirjaa kasvien erilaisista ilmiasuista, niin kehäkukkien kanssa en ala eri lajikkeita määrittämään, kuvassa pieni osa niiden monimuotoisuutta.

Kasvaa sittenkin

Kun sitten tarpeeksi ahertaa, saa aikaan tämän, mukana vielä aloittelijan tuuria:
(kuva vuodelta 2006)

Kaiken alku 2005

Tässä on minun ikioma vuokra-aari koko huhtikuisessa ankeudessaan. Kompostikehikko on kasattu ja työkalupakki hankittu (ei ihan kannettavaa mallia). Siitä kiitos isälleni, jolla oli heti tiedossa aihio.
Laatikko on vesivaneria, kansiluukku uusittiin ja laitaan sorvattiin haravan varren mentävä kolo, niitä olisi voinut olla muutama. Vesivaneri on osoittautunut kestäväksi ja hiiret ei löydä tiiviiseen laatikkoon sisään. Ampiaiset kylläkin yrittäneet muutaman kerran tehdä pesää kannen sisäpuolelle.
>>Talkoojoukkue tutkii lierokantaa.

Ensimmäinen opetus: jos et käännä maata syksyllä tai heti maan sulettua huhtikuussa, alkaa kilpajuoksu rikkaruohojen kanssa. Kuvien oton välissä n. 3 viikkoa.

Ensimmäisenä vuonna tarkkailin mitä nousee aaria kiertävistä kukkapenkeistä ja yritin tunnistaa kasveja. Kun olin saanut perennapenkit perattua, tuli yöllä voro ja jätti kuopat jäljelle. Edellistä vuokraajaa epäillään vahvasti.

Ilokseni jäljelle jäi nuoret viinimarjat, ja pioni jonka olin ehtinyt siirtää. (Kukaan ei ollut kertonut pionillekaan, ettei saa siirtää, siispä kukki kauniisti jo samana kesänä).

Daaliat eli joriinit

Tarhadaalia / Dahlia x hortensis / Dahlia

Muistin nostaa maasta ennen talvea. Ne pitäisi talvettaa kylmässä kellarissa, mutta ei sellaista kaupunkiasujalta löydy. Kuivatin juurakot, laitoin paperipusseihin ja laatikkoon, ja unohdin huoneen nurkkaan.
Pääsiäisen aikaan uskalsin avata paperipussit, ja löysin ihanan yllätyksen! Mukulat on nyt laitettu multiin esikasvatukseen ja saan nauttia kukkasista tänäkin kesänä.

Juurakoiden käsittely: Syksyllä nostetaan maasta, viimeistään silloin kun kasvi on muuttunut limaiseksi mössöksi. Laitetaan nurin päin kuivumaan lämpimään muutamaksi päiväksi. Oikeasti ne sen jälkeen siirretään viileään, ehkä turpeeseen upotettuna, ja talven aikana muutaman kerran annetaan kosteutta, ei kastella. Pääsiäisen maissa kurkitaan.

Suuret juurakot voi jakaa keväällä, kun ensin katsoo mihin silmuja muodostuu. Jokaisessa jakopalassa pitää olla silmu. Syksyllä jaettaessa ne saattavat alkaa mädäntyä.

Onneksi sain jostain tämän tiedon, sillä olin jo kovin huolissani siitä, että yhä useammat ja suuremmat laatikot daalianjuuria täyttää kotini pikku hiljaa. Daaliasta on tullut yksi lemmikkini.

Viime kesänä huomasin Hakaniemen torilla myytävän joriineja, minusta ne kovasti muistuttivat daaliaa. Päivän mittaan aivojen sopukoista löytyi muisto mummostani, joka jotain joriineista jorisi. Kävi ilmi, että kyseessä on sama kasvi. Ei saa unohtaa vanhaa mummojen joriinia.

Gulakki odottaa, jälleen....

Uuden kesän kynnyksellä ruutuvihko ei enää riitä, pitää saada ajantasaista kuvaa mukaan, siis tein blogin, ainakin omaksi ilokseni.
Kuvassa alkupiste v.2009, myrskyjen ja talven jälkeen, kauhean näköistä, ja epätoivoinen puutarhuri.

Puutarhaihmisen vuosi alkaa siemenluetteloiden kolahtaessa luukusta, tai siitä kun ensimmäiset siemenet saa multiin.
Vuosi loppuu sadonkorjuuseen, liian usein jää syystyöt tekemättä. Joka vuosi vannon, että tänä vuonna teen syystyöt ja jälleen kylmä, pimeä ja märkä syksy lannistaa hyvät aikomukset. Taas joudun aloittamaan vanhan kasvuston korjaamisella, työtä on enemmän, mutta mukavammin se sujuu auringon paistaessa ja lintujen laulaessa.