Tässä on minun ikioma vuokra-aari koko huhtikuisessa ankeudessaan. Kompostikehikko on kasattu ja työkalupakki hankittu (ei ihan kannettavaa mallia). Siitä kiitos isälleni, jolla oli heti tiedossa aihio.
Laatikko on vesivaneria, kansiluukku uusittiin ja laitaan sorvattiin haravan varren mentävä kolo, niitä olisi voinut olla muutama. Vesivaneri on osoittautunut kestäväksi ja hiiret ei löydä tiiviiseen laatikkoon sisään. Ampiaiset kylläkin yrittäneet muutaman kerran tehdä pesää kannen sisäpuolelle.
>>Talkoojoukkue tutkii lierokantaa.
Ensimmäinen opetus: jos et käännä maata syksyllä tai heti maan sulettua huhtikuussa, alkaa kilpajuoksu rikkaruohojen kanssa. Kuvien oton välissä n. 3 viikkoa.
Ensimmäisenä vuonna tarkkailin mitä nousee aaria kiertävistä kukkapenkeistä ja yritin tunnistaa kasveja. Kun olin saanut perennapenkit perattua, tuli yöllä voro ja jätti kuopat jäljelle. Edellistä vuokraajaa epäillään vahvasti.
Ilokseni jäljelle jäi nuoret viinimarjat, ja pioni jonka olin ehtinyt siirtää. (Kukaan ei ollut kertonut pionillekaan, ettei saa siirtää, siispä kukki kauniisti jo samana kesänä).
