Iisoppi sai tutustua jäniksiin. Syöty oli koko varsi, mutta onneksi se siitä selviää, sitkeä kasvi, täytyy muistaa suojata talveksi (mitenköhän). Jäniksiä tai rusakoita, tuskin kaneja. Rusakot juoksentelee pitkin palstoja ja metsiä. Olen nähnyt miten ne vaivatta loikkaa puolimetrisen palsta-aidan yli vauhdilla. Tillit on myös herkkua ja kaikki kaalit.
Tämä on sitten sen pirulaisen tekosia. Vesimyyrät rakentaa metroverkkojaan ristiin rastiin palstaa. Juuri istutetut kesäkurpitsat ja kurkut kun kastelin, vesi teki reiän pintamultaan ja syöksyi jonnekin. Tämän vuotinen perunamaa tuli myös myyrän käytävien päälle, tuskin välittävät vaikka ne yritin myllätä nurin. On kokeiltu "karkotussipulit, ne taisi olla erityisherkkua. Loukulle ne käy kusaisemassa, eikä välitä siitä sen enempää, pöllyttää mullat päälle ja syö syötit jumittuneesta rotanloukusta. Myrkkyä ei viitsi kylvää, kun haluaa olla luomuviljelijä (ainakin melkein). Loukulla sain kyllä yhden kiinni tänä vuonna, pitänee vain sinnikkäästi yrittää. Ja pliis, ei mitään eläinten oikeuksien mielenosoitusta tälle palstalle! Perhe tarvitsee lähiruokaa.Raparperi maistuu myyrille myös. En voi kuin kateellisena katsoa naapureiden megaraparpereja, omat kaksi taimea syödään alapuolelta joka talvi, hyvä että pysyvät hengissä. Miksi juuri minun, kun on suurempia juurakoita kymmenen metrin päässä?
Punatähkä, josta oli kuva aiemmin, meni myös myyrän suuhun, pieni elonmerkki on olemassa, tai sekin voi osoittautua rikkaruohoksi. Entä ne Inkarvilleat, jotka juuri hankin? Inkarvillea talvehtii suotuisissa olosuhteissa, läpäisevässä maassa. Se kasvattaa pitkän porkkanamaisen juuren. Ja minkä eläimen herkkua se sitten on, arvaa kerran! Toivottavasti kukkisi edes tänä kesänä.
Toinen taimi on vielä istuttamatta, se pääsee pihan kukkapenkkiin. Palstan ja parvekkeen lisäksi on vielä nurmikolle raivattu kukkamaa, parin metrin levyinen, kerrostalon pihassa. Jos ei jaksa lähteä palstalle, voi mennä pihalle nyppimään. Kukkamaita on muutama muukin omassa pihassa, mutta ne on muilla jonkinmoisessa hoidossa. Yhden omin itselleni, kun oli niin surkeassa kunnossa. Sain penkan siistittyä vasta tällä viikolla, ja sieltä löytyi viimevuotinen anemone, kruunuvuokko, jo kukkia tekemässä. En arvannut, että amenonet voisi talvehtia?
Etanat enää puutuu! Ehkä sekin vitsaus vielä päästään kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti