7/09/2009

Alkukesän ensimmäiset kukkijat


Kevätvuohenjuuri / Doronicum orientale / Gemsrot
Verikurjenpolvi / Geranium sanguineum / Blodnäva
Toukokuun lopulla kukki ensimmäisenä kevätvuohenjuuri ja kuukautta myöhemmin sama puska oikealla, kun verikurjenpolvi valtasi näyttämön (25.6.). Keltaista vuohenjuurta siedän, koska se kukkii ennen kuin mikään oikeastaan kasvaa. Saako näin rumasti kukista puhua?

Haasteellista on saada jotain kukkimaan koko ajan, talonpihan kukkapenkki on vielä kovin työn alla, täytyy kaapaista sinne vuohenjuurta.


kurjenmiekka, maatiais- / Iris aphylla / ---

Majesteettinen, eikö totta. Harmi, että kukinta-aika on niin lyhyt. Oli myöhässä tämäkin, kukinta oli parhaimmillaan 10.6. Juurakko kasvaa ja pitäisi jakaa. Ilmeisesti vahingossa jäänyt myyriltä huomaamatta? Vai olisiko syynä myrkyllisyys, hmmmm..... Saksankurjenmiekasta muutin lajikkeen maatiaískurjenmiekaksi (I.aphylla), tarkkasilmäisen lukijan mukaan. Juurakko oli palstalla, kun sen sain, mistä näitä kaikkia tietäis ja erottais?

Tarhatyräkki / Euphorbia cyparissias / Vårtörel
(kuusityräkki?)
Tämäkin jostain nurkasta ilmestyy, vihertävän keltainen väri viehättää, vaikka en keltaisten kukkien ystävä olekaan. Pieni määrä keltaista kyllä menettelee, ei kaikki voi olla pinkkiä ja sinistä.
Yllättävän moni kasvi on myrkyllinen, kuten tämäkin. En olisi aaria arvannut niin vaaralliseksi paikaksi.

vko 23, kylmää ja pimeää

Kesäkuun alku. Kaikki kasvaa hitaasti ja kituu, kun kesän alku on ollut jälleen kovin kylmä. Harsot ei riitä kaikkialle.Pensaspapu, Purple Teepee, sinnittelee.

Kesäkurpitsat ja kurkut taas lekottelee tunnelin lämmössä rucola seuranaan. Kirpat ei syö rukolaan reikiä muovin tai harson alla, ja ne hyppijät on tuskin hengissä näillä keleillä.

Tomaatti ei voi hyvin, liian aikaisin avomaalle! Lehdet muuttuvat valkoisiksi, selvä paleltumavamma. Täytyy alkaa suunnitella kasvihuoneen tapaista ensi vuodeksi.


Lajien laskenta?

Täytyy tehdä rinnalle toinen sivusto, johon voi laittaa kasvien laskennan, ei yhteen sivuun saa mahtumaan kaikkea. Tämä jatkukoon päiväkirjana.
Lajistosivulle tulee kuvia myös kasvun eri vaiheista:
miten tunnistaisin Sormustinkukan tai Paratiisililjan alun? Ehkäpä myös rikkaruohot? Ja siitä päästään makuasioihin: voikukka voi olla salaattiaines ja päivänkakkara toivottu perenna, jätetään tarkempi luokittelu sikseen. Tarkemmin ajatellen, lähes kaikki mitä penkoista kitken, soveltuu syötäväksi. "Pihanperäsalaatti" syntyy samalla, luonnonvihannekset täydentää makuelämystä.
Vaikea päätös on nimien aakkostamisessa, suomalainen ensin vai tieteellinen? Tieteellistä nimeä puolustaa se, että saman sukuiset saadaan listattua peräkkäin. Että on elämä vaikeeta.

Voimakasvua

Varsinainen vuoden innokkain löytyi salkoruusun siemenistä. Tuskin olin saanut siemenet multaan, kun alle viikon (!) kuluttua tuli sirkkalehdet esiin, näistä saadaan ensi vuodeksi komeat kukat, Engel (juuri se kaupungin suunnittelija) suunnitteli puutarhaansa salkoruusu-kujaa, jospa yritän samaa. Kuva 24.6.09.
2-vuotisten kasvien ongelma on aloittelijalla kärsivällisyydessä, ja siinä ettei kitke niitä vahingossa ensimmäisenä vuonna pois.
Palstalla aloitellessa annoin kaikkien kukkien kukkia, ja jos ei kukkaa syntynyt, sai kasvi lähteä, mitäpä silloin vielä tiesin. Nyt olen alkanut tunnistaa jo aika hyvin kasvien alkuja, niin luulin: valkopeipin alku muistuttaa erehdyttävästi anisiisoa, ja siivousinnostuksessani olin hävittää Anisiison kokonaan. Miten niin pitäisi muistaa jokainen istutettu kukka, liikaa vaadittu!
Posted by Picasa